Sari Sarkomaa Järki ja tunteet

Kotikuntalain muutos ikäihmisten, vammaisten ja Helsingin parhaaksi

Tuore valtioneuvoston esitys kotikuntalain muutoksesta on pitkään odotettu ja tervetullut. Esityksen mukaan pitkäaikaishoitoa tarvitsevat henkilöt voivat jatkossa valita kotikuntansa tasavertaisemmin. Muuttoa toiseen kuntaan ei ole kielletty tähänkään asti, mutta siihen ei pitkäaikaishoidossa olevilla ole ollut käytännössä usein mahdollisuutta. Näin siksi, että aiemmin kunnilla ei ole ollut velvollisuutta järjestää hoitopaikkaa ulkopaikkakuntalaiselle. Ikävä, mutta kuvaava esimerkki välttämättömästä muutostarpeesta on se, kun toisessa kunnassa asuvan laitoshoidossa olevan isovanhemman ei ole ollut mahdollista muuttaa perheensä läheisyyteen.

Nyt tehtävä kotikuntalain muutos on helpotus monelle vammaiselle, palvelutalossa tai vanhainkodissa asuvalle, joka on ikävöinyt omaisiaan ja läheisiään, mutta järjestelmämme on estänyt muuton lähelle perhettä. Tilanne on ollut usein kohtuuton ja jopa julma.

Lakimuutoksen jälkeen kunnan olisi yhteistyössä henkilön kotikunnan kanssa arvioitava muuttoon halukkaan henkilön hoidon ja palvelujen tarve ja järjestää tarvittavat palvelut. Henkilön tuleva kotikunta päättäisi hoidosta ja palveluista samoin perustein, kuin jos hakijana olisi kunnassa jo asuva henkilö.

Syitä kotikunnan vaihtoon on useita. Usein lapset haluavat iäkkäät vanhempansa hoitoon lähelle omaa asuinpaikkaansa, jotta voisivat paremmin pitää yhteyttä ja osallistua läheisensä hoitoon. Joku voi haluta muuttaa takaisin entiseen kotikuntaansa, jossa hänellä on sukulaisia ja tuttavia.

Lain valmistumista viivyttivät neuvottelut siitä, miten muutoksesta aiheutuvat kustannukset korvataan. Neuvottelujen loppuun asti oli vaarana, että vastaanottava kunta olisi joutunut maksumieheksi. Aivan loppumetreillä saatiin ainoa järkevä päätös: Lähtökunta maksaa pitkäaikaishoidon kustannukset. Rahoitusratkaisu on Helsingille hyvä. Tämä on metropolipolitiikkaa parhaimmillaan. Muuttojen määrää on vaikea arvioida, mutta muuttohalukkuutta on todennäköisesti eniten haja-asutusalueilta kasvukeskuksiin. Oli hyvä, että eri tahoilla ymmärrettiin, ettei kaikkia kustannuksia voi laittaa pääkaupungin maksettavaksi. Helsinki valmistautuu vastaanottamaan muuttajia ja tämä työ on nyt helpompi tehdä, kun kustannukset eivät jää kokonaan Helsingin kontolle.

Päätös oli kuitenkin ennen kaikkea välittämistä ja inhimillisestä näkökulmasta välttämätön. Meille kaikille on tärkeää, että halutessamme voimme asua lähellä perhettämme ja läheisiämme. Vastuuta ja välittämistä ei voi eikä saa ulkoistaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Maalaismummo (nimimerkki)

Asiallahan on monenlaisia vaikutuksia.

Nyt sitten perheenjäsenet pääsevät riitelemään, kenen pitää käydä vanhusta katsomassa ja kuinka usein, kun matka ei olekaan esteenä...

Nyt sitten myös hoitotyöpaikkoja katoaa syrjäisistä kunnista. Verotulot vähenevät ja silti pitää maksaa hoito toisessa, usein kalliimmassa kunnassa. Päätöshän edistää pikkukuntien pakkoliitoksia!

Ellei sitten käy nyt niin, että siellä pikkukunnissa aletaankin todella kilpailla hoidon laadulla ja hinnalla, mikä on täysin mahdollista. Sen voivat silloin huomata myös ne yksinäiset vanhukset, joilla ei ole omaisia ruuhkapaikkakunnilla.

Mielenkiintoista nähdä, kuin käy.

Raija (nimimerkki)

Joku bisneksentapainen on ilmeisesti vanhustenhoidossa käynnistymässä Helsingissä. Helsingin on syytä alkaa rakentamaan palvelutaloja ja nopeesti. Miten stadin sairaaloiden resurssit kestävät, kun vanhuksia on jo vuosia makuutettu käytävillä, eikä edes omille vanhuksille riitä palveluja?

Kauniita ovat suunnitelmat, mutta luulen, että EIT tulee jatkossa saamaan paljon lisää töitä. Suunitelmissa näkyy täydellisesti tietämättömyys todellisesta tilanteesta ja uusia lakeja väännetään kokonaan irti todellisuudesta.

siviilitarkkailija (nimimerkki)

Eli ne kunnat jotka hoitavat vanhuksensa, saavat hoitaa myös niiden kuntien vanhukset jotka EIVÄT hoida vanhuksiaan.

JA ne kunnat jotka ostavat valtiontuilla, veroilla ja tuloilla kuntataloja, konkurssiyrityksiä ja liikuntatoimintaa MUTTA EIVÄT HOITOPALVELUJA...voivat kehottaa hoidotta jääviä vaihtamaan kuntaa koska se on heille ainoa tapa saada välttämätön perushoito.

Kommunistisen hallinnon eräänlainen huipentuma.

Vanhuspalveluista (nimimerkki)

Voi Sari, korulauseita ja hurskastelua olet taas jaksanut kynäillä. Mistähän nämä uudet hoitopaikat ja hoitajat tempaistaan pk-seudulle kun jo nyt maataan käytävillä ja kuollaan kuuden hengen huoneissa. Ja ihan yksityiskohtana - kuka maksaa viulut kun petikuntoista väkeä kärrätään satoja kilometreja tänne etelään. Jaksaako perähikiän kunta maksaa vai ovatko rahat loppuneet juuri siinä kohtaa kun hesasta sinkoilee sievoisia laskuja ?

Taitaa tässä omaisten toiveajatteluakin olla mukana - taitaa dementoituneen mamman luona käynnit alkuinnostuksen jälkeen hiljakseltaan harveta...

vieras (nimimerkki)

Johan nyt taas menee kielteiseksi. Kyllä sitä sen sijaan, että reissaa satoja kilometrejä, hiukan lähempänä omaisensa pitää. Kuka sitten jaksaa käydä tapaamassa, kuka ei. Onhan se kuitenkin omalla paikkakunnalla tieto, miten hoidetaan. Ja jos joku paremmin asuinsijoillaan viihtyy, siitä vaan. Kyse kai on omaisten halusta olla mukana vanhojen ihmisten vuosissa ja hetkissä, yhdessäolosta.

Toimituksen poiminnat

Sivut