Sari Sarkomaa Järki ja tunteet

Kiri kiri ministeri Tiilikainen – Itämeri ei odota

Purjehtiessa ja merellä liikkuessa näkee ja kokee konkreettisesti Itämeren tilan. Lapsille on ollut vaikea kertoa, miten olemme päästäneet kotimeremme tähän tilaan. Ja miksi emme ole tehneet enempää Itämeren pelastamiseksi.

 

Mieleen on jäänyt etenkin yksi kesälomapurjehdus kohti Gotlantia. Haiseva sinilevä oli valloittanut Nynäshamnin ja lähialueen rannat. ”Kyllä nuo ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat merensä sotkeneet”, kommentoi lapseni. Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja kiukun keskellä melkein hymyilyttivät. Oli vaikea selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

 

Valtioiden tekemistä lupauksista huolimatta Itämeren elpyminen on ollut tuskastuttavan hidasta. Meren tila on jossain määrin jopa huonontumassa.

 

Itämeren rantavaltiot allekirjoittivat kymmenen vuotta sitten Itämeren suojeluohjelman, Baltic Sea Action Planin. WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat sitoumuksistaan. Myös Suomi, vaikka maamme arvioitiin Ruotsin jälkeen suojelutoimissaan parhaimmaksi.

 

On täysin selvää, ettemme tällä menolla saavuta tavoitetta Itämeren ekologisesti hyvästä tilasta vuonna 2021. Tämä tietää kaikille Itämeren maille, Suomelle ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) laiskanläksyjä.

 

Ensinnäkin maatalouden ympäristöpolitikkaa on uudistettava vaikuttavammaksi. Rehevöityminen on meremme suurin ympäristöongelma ja merkittävin kuormituslähde on maatalous. Maatalouden ympäristötuki ei kohdennu vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, olisi suojelutoimet kohdennettava riskialueille.

 

Pelloille levitettävän kipsijätteen on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Kipsistä voi tulla pelastus pahoin rehevöityneelle Saaristomerelle ja laajemminkin koko Itämerelle. Tuoreen tutkimuksen mukaan kipsikäsittelyllä voisi vähentää maatalouden fosforivalumaa Itämereen lähes suojelukomissio Helcomin Suomelle asettaman vähennystavoitteen verran.

 

Olen jo usean vuoden ajan toistuvasti ehdottanut, että peltojen kipsikäsittely on otettava yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi. Nyt tässä on vauhdilla toimittava. Suomi aloittaa heinäkuussa Helcomin puheenjohtajamaana ja silloin on saatava sisällytettyä kipsin käyttö myös Helcomin suosituksiin.

 

Toiseksi Suomen on kirittävä kaikkia toimia hallitsemattoman roskaantumisen pysäyttämiseksi. Varsinkin muovi on vakava ongelma. Mikromuovin kaikkia vaikutuksia ei edes tunneta. Esimerkiksi ravintoketjun kautta ihmisen elimistöön kulkeutuvat mikromuovin mahdolliset terveysvaikutukset ovat edelleen vain arvailujen varassa. Lisää tutkimusta tarvitaan kipeästi.

 

Roskaantumisen kitkemiseksi kestävä ratkaisu on kiertotalous. Kulutuksen vähentäminen, ympäristöystävällisten tuotteiden kehittäminen, tuotteiden uudelleen käyttö ja tehokas kierrätys, kertakäyttömuovien poistaminen kulutuksesta, jätteiden käyttö energiana siinä tapauksessa, jos niitä ei muuten voi tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti uudelleen hyödyntää ovat kaikki toimia, joita on kirittävä.

 

Kaupungeilla on myös paljon tehtävää alueidensa roskisten kehittämisessä ja sijoittelussa. Kotikaupungissani Helsingissä roskaantuminen rannoilla mittava ongelma, jota ei vielä olla otettu toisissaan. Kestävin keino on meistä jokaisen huolehtia, ettei omat roskat päädy luontoon.

 

Kolmanneksi on ministerin priorisoitava toimia, joilla turvataan Itämeren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarat. Tutkijoiden mukaan merentutkimus on vaakalaudalla. Esimerkiksi Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittava rannikkoseuranta on jo päätetty lopettaa.

 

Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin ilmaston, luonnonvarojen suojelun kuin merenkulun turvallisuudenkin kannalta. On hälyttävää, että Itämeri-tutkimuksen merentutkimusalus Arandan käyttömahdollisuuksista mittavan remontin jälkeen ei ole takuita. Toimia on tehtävä jo syksyn budjettiriihessä.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kimmo Tiilikainen, Luomuliiton entisenä puheenjohtajana ja pitkän linjan käytännön luomuviljelijänä, tietää nämä Sari Sarkomaan mainitsemat seikat ja tosiasiat enemmän kuin hyvin. Kipsi ei ole kuitenkaan ratkaisua (lähinnä vuotavan haavan laastari), vaan pellolla jo olevan varastofosforin tehokkaampi käyttö luopumalla helppoliukoisesta fosforista sekä toimivalla viljelykierrolla.

Silti, Suomen maatalouden kurssi ei noin vain käänny. Valitettavasti (nimimerkki: yritetty on).

Tässä mainio esimerkkitila vaikkapa itämeripalkinnon saajaksi (Pohjois-Pohjanmaan suurimpia maitotiloja/blogi vuodelta 2010):

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/33425-itame...

terveisiä,
MMK/agronomi
purjehtija, s/y "Aldebaran"
Luomu-Suomen entinen asianajaja

Käyttäjän PasiSalmi kuva
Pasi Salmi

Ja sitä paitsi aiheuttaa merkittäviä sulfidipäästöjä. Sitä ei Ekholm eikä Ollikainen ole kertoneet, että kun TEHÖ-hanke 2010 teki fosforirikkailla multamailla kipsikokeen niin seurauksena oli koko syysviljakasvuston kuolema hehtaarien lohkolta. Mittaustuloksia ei voitu saada mistä tämä johtui mutta luulen, että sulfiitti reagoi jonkin alkuaineen ehkä mangaanin kanssa ja aiheutti liukoisen myrkyn.

Käyttäjän MattiLehtinen kuva
Matti Lehtinen

Kummaa että Ruotsalaisten "sotalaivojen" lokikirjoista löytyy tekstiä jossa ihmetellään että koko itämeri on vihreä Tanskan salmesta Tukholmaan. Tämä siis jokunen sata vuotta takaperin.

Tuossa ympäristöneuvoksen mietteitä asiasta.

"Kotimaa 12.6.2018
Itämeri-tutkimuksen toisinajattelija: Maatalouden päästöjen vaikutus "höpöpuhetta"
Ympäristöneuvos Matti Lappalaisen mukaan ihmisiä syyllistetään suotta Itämeren ongelmista. Hän tarjoaa ratkaisuksi rehevöitymiseen pumppaamista.
[​IMG]
Matti Lappalainen on tehnyt uransa järvien tutkimuksen ja elvyttämisen parissa. Itämeri nousi kiinnostuksen kohteeksi "vanhoilla päivillä". Kuva: Loviisa Linjama
Ympäristöneuvos, limnologi ja vesiteknologiayrittäjä Matti Lappalainen laukoo kovia sanoja nykyisestä ympäristötutkimuksesta.

Erityisesti Lappalaisen kritiikin kohteena on vallitseva Itämeri-tutkimus. Hänen mielestään sitä hallitsee yhden totuuden politiikka, ”ryhmäajattelu”, jossa kyseenalaistavat teoriat vaiennetaan.

– Pieleen mentiin, kun insinöörivalta muuttui biologivallaksi.

Pian 77 vuotta täyttävä kuopiolainen kokee itse edustavansa vaihtoehtoa, joka ei ole saanut ääntään kuuluviin.

Tällä viikolla tämä näkökanta saa kuitenkin foorumin, kun Lappalaisen Oulun yliopiston teknilliseen tiedekuntaan tekemä limnologian väitöskirja Itämeren rehevöitymisen uusi diagnoosi ja paradigma tarkastetaan keskiviikkona. Väitöstilaisuus pidetään Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa.

"Typen vähentäminen turhaa"
Lappalaisen näkemys on, että jo vuosikymmenet ympäristötutkijat ja -viranomaiset ovat ylikorostaneet ihmisen osuutta Itämeren huonoon tilaan.

– On puhuttu vain ihmisen aiheuttaman ulkoisen kuormituksen osuudesta. Tätä totuutta on toisteltu kerta toisensa jälkeen.

Lappalaisen mukaan ulkoinen kuormitus selittää korkeintaan viidenneksen Itämeren rehevöitymisestä.

Lappalainen toteaa, että Itämeren "suojeluinstituutio" on toiminut varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Vaikka tieto on hatara, on toimittu uskotulla tavalla, varmuuden vuoksi. Tämä on johtanut näkemykseen, että ihmisperäisen kuormituksen vähentäminen on tärkein Itämeren hyvän tilan palauttamiskeino.

– Ihmiset ovat turhaan kantaneet syyllisyyttä Itämeren tilasta, Lappalainen paukauttaa.

Hänen mukaansa esimerkiksi maatalouden päästöjen osuus Itämeren saastuttajaan on ”höpöpuhetta”.

– Järvissä sillä on merkitystä, mutta ei valtavassa Itämeressä, järvien tutkijana uransa luonut Lappalainen sanoo.

Hän myös toteaa, että typpikuormituksen vähentäminen Itämerestä on tarpeetonta.

Fosforin suhteen tilanne on toinen, mutta valtaosa ulkoisesta fosforikuormituksesta on jo saatu vähennettyä.

– On turha keskittyä loppuun pariinkymmeneen prosenttiin.

Poikkeuksiakin Lappalainen ulkoisen kuormituksen poistamisessa sentään mainitsee.

– Suomenlahdella fosforikuormitus oli aikoinaan valtavaa. Nyt sen tila on parantunut. Myös rannikon lahdissa ja sisäsaaristossa ravinteilla on osuutensa rehevyyteen.

Suolavesipulssit ratkaisevia
Mikä Itämeren sitten rehevöittää?

Lappalaisen mukaan suurin syy on sisäinen kuormitus. Ratkaiseva rooli on Tanskan salmista Itämeren syvänteisiin hyökyvien niin sanottujen suolavesipulssien harventumisella.

– Aikoinaan suolapulsseja tuli 1–2 vuoden välein, mutta myöhemmin pulssien taajuus on romahti. Tämä aiheuttaa syvänteisiin happikadon.

Hapettomuus aiheuttaa Lappalaisen mukaan sekä sisäistä fosforikuormitusta että lisärehevöittävää typensidontaa sinilevien soluihin.

Lappalainen esittää väitöskirjassaan keinon hapensaannin helpottamiseksi. Hän käyttäisi teknologiaa.

Hänen mukaansa käyttökelpoisin keino olisi hapellisimman ja kylmimmän veden pumppaaminen 30 metrin syvyydestä syvänteisiin.

– Tämä tehostaisi pulssivesien virtausta syvänteiden pohjalle. Ilman Gotlanninmeren syvänteiden hapellisuutta Itämeri on tuomittu pysymään rehevyyden supernoidankehässä.

"Oikeassa ja väärässä"
Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkijat eivät hätkähdä Matti Lappalaisen väitteitä yksisilmäisestä Itämeri-tutkimuksesta.

Itämeren tila -ryhmän päällikölle, erikoistutkija Mika Raateojalle Lappalainen ja hänen käsityksensä ovat tuttuja. Näkemyksiä sisäisestä kuormituksesta Raateoja pitää ”mielenkiintoisina”, vaikka uusia ne eivät ole.

– Etenkin ruotsalaiset ovat esittäneet aikoinaan samanlaisia kantoja.

Raateojan ja meribiologi Juha Flinkmanin mielestä Lappalainen on osin oikeassa. Etenkin näkemys suolapulssien vaikutuksesta on yleisen meritieteellisen käsityksen mukainen.

Erityisesti 1950-luvulta lähtien Itämeren suolapulssien määrä on vähentynyt.

– Suolapulssien väli on ollut kymmenenkin vuotta. Viimeisin suuri pulssi oli 2013–2014, Flinkman sanoo.

Raateoja kuitenkin huomauttaa, että kun pulssin seurauksena Atlantin suolaista vettä tulee Itämeren syvänteisiin, sen samalla työntää hapetonta ja runsasravinteista vettä edellään.

– Se näkyi esimerkiksi viime kesänä Suomenlahdella kohonneina ravinnepitoisuuksina.

Raateoja myös epäilee, voidaanko Itämerelle saada tarpeeksi isoa "pumppua" hapettamaan vettä.

– Järvissähän tällaisia on ollut jo kauan, mutta mittakaavaero järven ja meren välillä on valtava.

Raateoja muistuttaa, että vesiteknologiayrittäjä Lappalainen saa itse elantonsa hapettimista.

Myös ihmisen osuudesta Itämeren rehevöitymiseen tutkijat ovat Lappalaisen kanssa eri mieltä.

– Fakta on, että sisäinen kuormitus johtuu aikoinaan mereen tulleesta ulkoisesta kuormituksesta. Kunnostustoimenpiteistä riippumatta kaikki ulkoisen kuormituksen vähentäminen on plussaa, Raateoja sanoo.

Flinkman on samaa mieltä.

– On ihan meidän omaa syytämme, että koko Itämeren pääallas on hapeton. Ihminen on lannoittanut Itämeren reheväksi.

Tutkijoiden mukaan myös käsitys typpikuormituksen vähentämisen tärkeydestä on nykyään yksimielinen.

Antti Launonen  "

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Nyt kun on vielä halpaa löpöä jäljellä, niin Stalinin kanava pitäisi kaivaa 10 km leveäksi ja kilometrin syvyyttä merenpinnan tasosta. Sama Tanskan salmissa. Johan alkaa vesi vaihtua Itämeren likaisimmissa osissa. Samalla saataisiin Suomelle uusi "luonnollinen" itäraja ja puolikas Pietaria, jos kanava vedttäisiin Nevaan. Voi sen kaivaa vanhaan Laatokan ja Saimaan lasku-uoman paikallekin Viipurinlahteen, jos paremmin Putinille sopisi.

Käyttäjän ArmasAallontie kuva
Jari Partala

Istuin jokunen viikko sitten saunan lauteilla sattumalta muutaman vesistötutkijan kanssa, hydrobiologeja yms. Epävirallisesti suostuivat kommentoimaan suomalaisen maatalouden osuutta itämeren saastumiseen. Kysyivät olenko kuulluut sanontaa "kuin kärpäsen kusi Itämeressä " Se on suomalaisen maatalouden osuus. Olivat muuten ihan valtakunnan ykkösäijiä alalla.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Kaksi eri asiaa: Pohtia Suomen maatalouden vaikutusta koko Itämereen tai pohtia sen vaikutusta rannikkovesiimme ja esimerkiksi tänne Saaristomerelle.

Jälkimmäinen rehevöityminen on kotimaista perua ja siihen vaikuttavat maatalous ja yhdyskuntajätteet.

Käyttäjän ArmasAallontie kuva
Jari Partala

Merenkurkku ja Perämeri eivät ole rehevöityneet, vaikka miltei joka vuosi tulvat valtaa pellot. Tästä juuri heidän kanssa keskustelin. Suomenlahti lilluu "kakassa", joka ei ole peräisin suomen maataloudesta,
paitsi tuon "kärpäsen pisun" verran. Tämä tuli selväksi.

Käyttäjän MattiLehtinen kuva
Matti Lehtinen

Kun käy paatilla välillä täältä Saaristomereltä Selkämeren puolella niin veden laadun eron huomaa pikkasen sokeampikin. Siellä veden alla näkyvyys on 3-4 kertaa parempi keskikesällä kuin vaikkapa Nötön seudulla.
Itämeren iso allas on kärsinyt sinilevästä satoja vuosia niinkuin vanhat lokikirjamerkinnät todistaa.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Ihan perusasiana pitäisi tietää, että kulttuurikansojen viemärit ovat kautta historian päätyneet mereen. Myös Baltianmeren (svetisistisesti Itämeri) rantamilla on asunut kulttuurikansoja, ehkä asuu vieläkin.
Itämeren suojelu pitää siis rinnastaa viemärin suojeluun.

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Fortum haluaa aloittaa uudelleen ulkomaisten jätteenpolttolaitosten tuhkan laivaamisen Suomeen ja Poriin.
Tuhkanpesulaitoksen jätevesi olisi tarkoitus purkaa Selkämeren kansallispuiston edustalle, Yyterin hiekkarantaan olisi lyhyt matka jätevedellä.

Aiemmin Ekokemin jätetuhkan laivaus ulkomailta kiellettiin myrkky päästöjen takia, nyt ei tuhka enää sisällä myrkkyjä, näin kertoo Fortum.
Olisiko poltettu jäte muka nyt puhdasta, eikä tuhkanpesulaitoksen jätevesi olisi ympäristölle haitallista. Aiemmin haittaa oli, ei sitä turhaan kielletty Ekokemin tapauksessa Porissa, Peittoon alueen kallioilla ja meren rannalla.

Alueen asukkaat vastustavat hanketta aiemmin olleiden varoittavien esimerkkien takia, merestä alkoi nousemaan silmätöntä silakkaa samalla kohdalla olleen jäteveden purkuputken takia, Kemira laski silloin jätevesiä mereen. Ei Suomi ole kaatopaikka, ympäristön puhtaanapito kuuluu myös valtion hallinnoimalle firmalle.

Toimituksen poiminnat

Sivut