Sari Sarkomaa Järki ja tunteet

Lasten mahdollisuuksien tasa-arvoa vahvistetaan 

Mahdollisuuksien tasa-arvo on Suomen koulutuksen kehittämisen kivijalka. Jokaisen lapsen on varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksessa löydettävä oppimisen ilo ja opittava riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat vähintään toisen asteen opintoihin. Ja koulutuksen kautta myöhemmin työpaikkaan tai yrittäjyyteen. Yhdenkään lapsen tai nuoren perhetausta, asuinpaikka tai varallisuus ei saa yksin määrittää sitä mitä hänestä voi tulla tai mitä voi opiskella.

 

Iloitsen siitä, että valtion talouden linjoista päätettäessä onnistuimme luomaan uusia keinoja lasten ja nuorten opintien turvaamiseksi. Uusien toimien positiiviset vaikutukset ulottuvat heti lasten arkeen. Uudella 10 miljoonan euron varhaiskasvatuksen tasa-arvorahalla turvataan eri alueilta ja erilaisista lähtötilanteista tulevien lasten mahdollisuuksia pärjätä tulevaisuuden koulutiellä.

 

Tasa-arvorahalla voidaan pienentää ryhmäkokoja ja palkata lisää henkilöstöä päiväkoteihin alueilla, joissa tilanne on kaikkein haastavin esimerkiksi korkeamman työttömyysasteen vuoksi. Jo aiemmin tasa-arvorahoitusta on käytetty esi- ja perusopetuksessa. Tutkijoiden mukaan kyseessä on tehokas ja toimiva tapa torjua eriarvoisuutta. Aloitin opetusministerinä perusopetuksen kehittämisen erillisrahalla ja olen todella tyytyväinen, että tämä sama toimintatapa ulotetaan nyt varhaiskasvatukseen. 

 

Eriarvoistuminen ja nuorten kokemus osattomuudesta ovat vakavia ongelmia, joihin on löydettävä vaikuttavia ratkaisuja. Toinen merkittävä parannus koulutuksen tasa-arvoon on toisen asteen opiskelijoiden opintotuen oppimateriaalilisä. Jatkossa pienituloisille alle 20-vuotiaille opiskelijoille maksetaan opintotuen yhteydessä noin 46 euroa kuukaudessa oppimateriaalilisää. Tämä on tervetullut uutinen perheille ja nuorille, jotka kamppailevat koulutuksen kulujen kanssa.

 

Oppimateriaalilisän tavoite on turvata se, ettei kenenkään koulutuspolku katkea varattomuuden tai liian korkeiden materiaalimaksujen vuoksi. Pidän oppimateriaalilisää järkevänä keinona torjua pudokkuutta toisella asteella. Se kohdentuu juuri niille nuorille, joiden tilanne on haastavin. Apua saavat ne, jotka sitä eniten tarvitsevat. 

 

Pidemmän aikavälin tavoitteena pitää olla myös se, että oppimateriaalien hintaa saataisiin laskettu eri toimin alaspäin. Jos kustantaisimme nykyisellä hintatasolla ilmaiset materiaalit kaikille toisen asteen opiskelijoille, olisi hintalappu valtiontaloudelle jopa 100 miljoonaa euroa joka vuosi. Ja tämän rahoittamiseen ei ole yhdelläkään puolueella ollut esittää kestävää ratkaisua. Oli hyvä, että asiaan löydettiin ripeästi tepsivät keino. Ongelma ollut pitkään tiedossa, nyt siihen tartuttiin.

 

On paljon vaikuttavampaa tarjota nuorelle räätälöityä tukea ja ohjausta sekä mielekkäitä tapoja oppia aina varhaisista vuosista asti, kuin mekaanisesti pidentää oppivelvollisuutta. Oppivelvollisuuden venytys on tehoton keino, joka kohdentuu huonosti ja liian myöhään, eikä auta niitä, jotka eniten apua tarvitsisivat. Keskeiset syyt siihen, että nuori ei suorita toisen asteen koulutusta on peruskoulun heikot oppimistulokset ja opintojen keskeytyminen toisella asteella. Tämä on erityisesti poikien ongelma. Siksi toimia on jatkuvasti tehtävä ja tehdään varhaiskasvatuksen laadun ja osallistumisasteen sekä peruskoulun oppimistulosten nostamiseksi. On myönteinen uutinen, että keskeyttämisprosentit ovat pienentyneet. Ammatillisen koulutuksen uusi rahoitusmalli edellyttää, että jokaisesta nuoresta on huolehdittava. Myös riittävistä aloituspaikoista huolehdittava.

 

Sari Sarkomaa

Helsinkiläinen kansanedustaja

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Sari " Jokaisen lapsen on varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksessa löydettävä oppimisen ilo ja opittava riittävät tiedot ja taidot..."

Minua kiinnostaisi erityisesti se, että mitä kokoomuslaiset päättäjät oikein ajattelevat uudesta varhaiskasvatuslaista? Minua hämmentää kovasti, kun itse lastenhoitoalan toimijoiden suurin hätä koskee liian isoja ryhmäkokoja ja enemmän avustavia helliä käsiä, kuin koulutuksen kiristyksiä.

Minusta näin ihan ulkopuolisena tarkkailijana ihmetyttää myös, että miksi lastentarhaopettajien puutteesta huolimatta, pitäisi nostaa heidän määräänsä entisestään ja myöskin nöyryyttää lainvalmistelullaan muita alan ryhmiä? He itse kokevat sen lehtitietojen mukaan niin, ja ihmettelevät kuinka hyvin sinänsä toiminut ryhmähenki pitäisi hajottaa ihan lain voimalla?

Sanni sanoi, että tässä mennään lasten hyvä edellä. Mitä se käytännössä merkitsee? Nyt kuitenkin puhutaan alle kouluikäisistä pikkulapsista, joiden tarvittavat taidot pystyy opettamaan hyvin muutkin ammattiryhmät, kuin neljän vuoden yliopistokoulutuksen saaneet ammatti-ihmiset.

Iloinen, lapsirakas ja optimistinen luonne luulisi olevan ne tärkeimmät ominaisuudet, mitä lapset ja heidän vanhempansa eniten hoitajilta kaipaavat. Luonteenominaisuudet, jotka saavat myöskin lapset parhaiten viihtymään kokopäiväisessä tarhassa. En ole vielä tavannut yhtäkään ihmistä, joka eivät ihmettelisi tämän lainuudistuksen järkevyyttä. Ikähaarukka on ollut lapsista - nuoriin ja siitä eläkeläisiin asti, joilla kaikilla on paljon kokemuksia lapsista, niin omista kuin vieraistakin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Vielä sen verran haluaisin lisätä edelliseen kirjoitukseeni, että olen saanut runsaasti kehotuksia ja pyyntöjä yrittää selvittää mitä tässä koko ideassa on oikein takana?

Koska omiin kahteen Varhaiskasvatuslaista kirjoittamaani blogiin, en ole toiveistani huolimatta saanut yhtäkään päättäjän selitystä, niin nyt toivoni on taas virinnyt, josko sinä Sari viitsisit tähän jotain viisasta kommentoida. Tasa-arvoa se ei ainakaan edistä, ei lapsille, eikä työntekijöille.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut