Sari Sarkomaa Järki ja tunteet

Valinnanvapauslain korjaustoimissa ei saa hosua

Valinnanvapauslakiluonnos palasi eilen lausuntokierrokselta. Lausuntokierroksen palaute, asiantuntijoiden ja sote-henkilöstön näkemykset on hallituksen vastuuministeri Rehulan johdolla tarkkaan pureksittava ja hyödynnettävä. Se, että muutoksia tehdään ei tietenkään tarkoita sitä, että lain tarkoitus olisi huono. Kyse on siitä, että laista halutaan tehdä yhteisvoimin paras mahdollinen.

 

Olen toistuvasti sanonut, että eduskuntaan emme huonoa laki käsiteltäväksi huoli. Hallituksen tulee istua avokonttorissaan niin pitkään, että vielä auki olevat kysymykset on ratkottu. Viimeisteltynä on oltava myös vedenpitävät vaikutusarviot ja kunnollinen tietopohja koko lainsäädäntökokonaisuuden vaikutuksista.

 

Valinnanvapauslaki on osa sote-kokonaisuutta. Kaupunkilaisjärkikin sanoo, ettei yksi osa voi eduskunnassa edetä ilman muita. Maakunta- ja sote- uudistuslakeja ei voi käsitellä kunnolla ilman kokonaisuuteen kuuluvaa valinnanvapauslakia. Tämä on aikataulutuksessa huomioon otettava. Lainvalmistelussa tulee mennä laatu eikä ylikireä aikataulu edellä – vain siten saamme kaikille suomalaisille hyvän uudistuksen.

 

Valinnanvapaus on opposition sote-ehdotuksista puuttuva osa, jonka tarkoitus on vahvistaa peruspalveluja, yhdenvertainen pääsy hoitoon ja tietenkin nostaa ihminen keskiöön järjestelmälähtöisyyden sijaan. Ilman valinnanvapautta uudistus olisi torso. Se, että peruspalvelun tuottamiseen varattu julkinen raha seuraa ihmisen valintaa, on keino varmistaa, että ihminen saa palvelun eikä häntä jätetä jonoon. Valinnanvapaus on palveluja tarvitsevan ihmisen puolella.

 

Peruspalveluiden vahvistamiseen on yritetty etsiä keinoja vuosikymmeniä. Esimerkiksi Helsingissä ei voimavaralisäyksilläkään ole onnistuttu pääsemään terveysasemien eriarvoistavista jonoista. Työssäkäyvillä on mahdollisuus käyttää työterveyshuoltoa ja jonoista pääsee ostamalla yksityisiä palveluja tai ottamalla terveysvakuutus. Kelan ja THL:n tutkimuksen mukaan vain terveyskeskuslääkärin hoitamia lapsia on Helsingissä enää 36 %. On hyvinvointipolitiikkamme irvikuva, että oikea-aikainen pääsy peruspalveluihin on kiinni kukkaron paksuudesta. Tähän haluemme muutoksen. Kun raha seuraa ihmisen valintaa, niin kysyntä luo tarjontaa. Näin verorahat käytetään valinnan myötä vahvistamaan palveluja siellä, missä ihmisten on niitä hyvä käyttää. Valinnanvapaus on myös mahdollisuus turvata lähipalveluja. Pohjoismaiset esimerkit osoittavat, että valinnanvapauden laajentamisella on onnistuttu vahvistamaan hoitoon pääsyä ja perusterveydenhuollon laatua. Oikea-aikainen hoito lisää veroeurojen ja palveluiden vaikuttavuutta sekä vähentää terveyseroja. Valinnanvapautta on tarkoitus laajentaa ensisijaisesti peruspalveluissa niin, että myös yritykset ja kolmannen sektorin toimijat voisivat tarjota sote-keskuspalveluja julkisen vallan määrittelemin tiukin ehdoin. Näin saadaan vaihtoehtoja. Julkinen valta määrittelee valinnan vapauden piirissä olevat palvelut, korvauksen palvelun tuottajille, laatukriteerit sekä muut ehdot mm maakunnan yhtenäisien hoitoketjujen ja käytäntöjen noudattamisesta. Ihmiselle asiakasmaksut ovat samat riippumatta palveluntuottajasta. Valinta on mahdollisuus ei pakko. Jos valintaa ei halua tehdä, osoitetaan jokaiselle läheltä esimerkiksi sopiva sote-keskus. Palvelun tuottajat eivät voi valita asiakkaitaan. Vastuu palveluiden järjestämisestä on vahvasti julkisella vallalla.

 

Mikään iso uudistus ei ole helppo, heti täydellinen tai tehtävissä ilman muutosvastarintaa. Uudistuksen pysäyttämisestä kärsisi eniten hoitoa tarvitseva ihminen. On jokaisen suomalaisen etu, että uudistus viedään huolella ja yhteistyössä maaliin.

 

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän velipekkamoisalo kuva
Veli-Pekka Moisalo

Työterveyshuollto rajattiin Sote-udistuksen ulkopuolelle varsin kevyen käsittelyn jälkeen. Työterveyshuollon työtekijöille tarjoamat palvelut poikkeavat valtavasti toisistaan. Suurimnat erot syntyvät erikoislääkäripalveluiden, lisäpalveluiden (fysioterapia, hammashoito ym) ja peruslääkäripalveluiden osalta.

Erityisesti pienemmät yritykset ostavat vain lain tarkoittamat minimi palvelut, jonka vuoksi flunssapotilaat kuormittavat terveyskeskuksia tai omalla rahalla yksityisiä. Tähän liittyy eriarvoisuus myö muuhun väestöön nähden.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut