*

Sari Sarkomaa Järki ja tunteet

Varhaiskasvatuksen tila ja laatu selvitettävä

Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen laadun kehittämiseksi on otettu viime vuosina askeleita eteenpäin. Päivähoitolaki on uudistettu varhaiskasvatuslaiksi. Uuden lain myötä  valtakunnallisista varhaiskasvatussuunnitelman perusteista tuli suositusten sijaan päiväkoteja sitovat. Tämä on uusi työkalu kehittää päivähoitoa ja varhaiskasvatusta. Samaan aikaan heikko taloustilanne on asettanut päiväkotien toiminnalle reunaehtoja.

Suomesta puuttuu kattava tieto varhaiskasvatuksen ja päivähoidon toteutumisesta ja tarpeista. Siksi olen ehdottanut selvityshenkilön tai –ryhmän asettamista arvioimaan varhaiskasvatuksen ja päivähoidon kokonaistilaa ja laatua.  Opetus- ja kulttuuriministeriön olisi hyvä pyytää selvityksen lisäksi myös ehdotukset päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kehittämiseksi sekä ministeri Kiurun kaudella keskeneräiseksi jääneen varhaiskasvatuslain uudistamisen loppuun viemiseksi. Suomeen tarvitaan varhaiskasvatuksen visio aikataulutuksineen. Tämä jos joku sopii maamme 100 vuotisjuhlavuoden teoksi.

Varhaiskasvatuslain mukaan jokaisella lapsella on oikeus pedagogiseen varhaiskasvatukseen. On syytä arvioida, miten tämä toteutuu eri puolella maata ja miten  taataan kaikille lapsille todellinen mahdollisuus osallistua pedagogiseen varhaiskasvatukseen.

Arvioinnissa on huomioitava, miten päiväkotien henkilöstön koulutus ja asiantuntemus tulee parhaalla mahdollisella tavalla hyödynnetyksi ja miten lapsiryhmät tulee rakentaa, jotta toteutuisi sekä pedagoginen varhaiskasvatus että laadukas päivähoito. Myös päiväkotien tiloja ja ulkoilualueiden tilaa tulisi arvioida niin, että ne mahdollistavat monipuolisen ja laadukkaan toiminnan. Erityisen tärkeää on lapsen oikeus leikkiin ja liikuntaan.

Perheiden ja lasten tarpeet ovat erilaisia ja päivähoito- ja varhaiskasvatuspalveluja on kehitettävä vastaamaan niihin. On arvioitava myös varhaiskasvatuksen johtamista, sillä johtaja rooli päiväkodin pedagogisen toiminnan kehittäjänä ja työyhteisön hyvinvoinnin edistäjänä on keskeinen. Hyvinvoivassa työyhteisössä tehdään motivoitunutta ja tavoitteellista työtä lapsen parhaaksi.

Varhaiskasvatukseen osallistumisastetta on lisättävä. Suomessa 3-5 vuotiaiden osallistumisaste on OECD maiden keskitason alapuolella. Varhaiskasvatuksen vaikutus mm. maahanmuuttajataustaisten lasten kielen opetukselle on merkittävää. Varhaiskasvatuksen merkitys lapsen kehitykselle, hyvinvoinnille ja hyvälle elämälle on paljon tutkimustietoa, joka puoltaa varhaiskasvatukseen osallistumista. Varhaiskasvatuksen laatuun sijoittaminen on kullanarvoinen sijoitus sata vuotta täyttävältä osaamiseen ja koulutuksen mahdollisuuksien tasa-arvoon uskovalta Suomelta.

Tämän vuoden valtion talousarviota koskevassa valtiovarainvaliokunnan mietinnössä linjasimme, että varhaiskasvatuslain uudistaminen on vietävä loppuun ja saatava kokonaisuudessaan ajan tasalle.

Olemme eduskunnassa useana vuona lisänneet määrärahoja yliopistollisen lastentarhanopettajakoulutukseen lisäämiseen. Oli viisasta, että nykyinen hallitus jatkoi toimia koulutusmäärien lisäämiseksi, koska tarve on edelleen suuri.

Eduskunnan budjettikäsittelyssä onnistuin saamaan läpi tavoitteen varhaiskasvatuksen kehittämisrahasta. Tälle vuodelle osoitettu määräraha on tarkoitettu vauhdittamaan uusien valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelmien käyttöönottoa sekä henkilöstön täydennyskoulutusta. 

Sata vuotta täyttävän Suomen tulevaisuuden kannalta on olennaista varmistaa, että varhaiskasvatus tukee lapsen hyvinvointia, kasvua ja kehitystä.  Laadukas varhaiskasvatus antaa jokaiselle lapselle riittävät tiedot ja taidot sekä innostuksen oppia uutta niin, että se kantaa läpi elämän.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Varhaiskasvatuksen vaikutus mm. maahanmuuttajataustaisten lasten kielen opetukselle on merkittävää.»

Hyvä, että tämä on noteerattu eduskunnassakin, nyt kun hallitus on juuri rajannut subjektiivista päivähoito-oikeutta niiltä lapsilta, joiden vanhemmat eivät ole kokoaikatyössä.

Lapset oppivat paikallisen kielen ensisijaisesti toisilta lapsilta ja jos toiset lapset ovat vain omaa kotikieltä puhuvia sisaruksia ja serkkuja, jää suomen kieli helposti oppimatta. Euroopassa tämä on nähty siinä, että vaikka ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajat oppisivat paikallisen kielen aikuisena, näiden kotona kasvaneista lapsista tulee käytännössä kielitaidottomia.

Sinällään jo 20 tuntia viikossa on paljon parempi kuin ei mitään. Sen yli menevä aika kuitenkin pitkälti muodostuu vuorovaikutuksesta toisten lasten suomenkielisen ryhmän kanssa, mikä tukee lapsen itsenäistä kielellistä kehitystä. Ryhmästä pois jääminen merkitsee myös, että lapsen mahdollisuudet muodostaa ystävyyssuhteita ja identiteetti päiväkotiryhmän jäsenenä heikentyvät. Ystävyyssuhteiden ja ryhmäidentiteetin kehitys alkavat jo päiväkoti-iän myöhempinä vuosina.

Käyttäjän SeijaKastari-Johansson kuva
Seija Kastari-Johansson

Kokoomus on halunnut valinnanvapautta terveyspalveluihin sote-uudistuksen yhteydessä, kaikille kansalaisille samoilla ehdoilla. Tämän on sanottu mm estävän eriarvoisuutta lapsiperheiden kuin muidenkin kansalaisten välillä. Samaan aikaan Kokoomus hyväksyy kaikessa hiljaisuudessa eriarvoisuuden kasvun lapsiperheiden välillä lisääntyvien yksityisten päiväkotien ja korkeampien hoitomaksujen myötä.

Mistä on kysymys? Monet kunnat ovat talouden kiristyessä siirtäneet osan varhaiskasvatuspalveluistaan palvelusetelin avulla yksityisille päiväkodeille. Nämä päiväkodit rahoittavat toimintansa palvelusetelillä ja päivähoitomaksuilla. Palvelusetelin arvo määritellään siten, että syntyy säästöä kunnalle. Mikäli palveluseteli ja päivähoitomaksu ovat riittämättömät päiväkodin toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi, joutuvat päiväkodit ottamaan perheiltä vielä ylimääräisen lisämaksun.

Palvelusetelin käyttöönottoa on perusteltu kuntalaisille lisääntyvillä vaihtoehdoilla. Kyllä, näin on tapahtunut, mutta kenelle nämä vaihtoehdot ovat. Yksityiset lisämaksulla olevat päiväkodit ovat luonnollisesti vaihtoehto niille perheille, joilla on rahaa. Ne perheet, joilla ei ole kymppiäkään ylimääräistä, heille lisämaksulla olevat yksityiset palvelut eivät ole vaihtoehto. Näin eriarvoisuus pienten lasten perheiden välillä voimistuu myös varhaiskasvatuksessa.

On selvää, että kunnat eivät selviä enää ilman yksityisiä päiväkoteja. Erikoista sen sijaan on se, miten yhteiskunnan verovaroja jaetaan eri päiväkotien välillä, vaikka kaikki, oli sitten kyse kunnan, yhdistyksen tai yrityksen päiväkodeista, tekevät tismalleen samaa työtä.

Tätä kehitystä vuosia seuranneena on tullut tunne, että meillä Suomessa pelätään eniten sitä, ettei yksikään yritys hyötyisi palvelusetelistä. Samanaikaisesti alamme suurimmat yritykset kasvattavat markkinaosuuksiaan voimallisesti yli kuntarajojen ja yhä useampi lapsi jää näiden päiväkotien ulkopuolelle.

Ruotsissa tähän asiaan on puututtu jo kauan sitten. Siellä laki edellyttää kuntia kohtelemaan kaikkia palveluntuottajia samalla, tasavertaisella tavalla, riippumatta siitä, onko palveluntuottaja kunta, yhdistys vai yritys. Jokainen päiväkoti saa resurssinsa samoilla ehdoilla eikä perheiltä saa periä lisämaksuja.

Kirjoitin asiasta oman blogikirjoituksen "Kokoomus ja Keisarin uudet vaatteet"

Käyttäjän ElinaHelimki kuva
Elina Helimäki

Hyvä asia, jos saadaan kokonaisarvioita varhaiskasvatuksen ja päivähoidon tilasta.
Arvioinnissa on tietysti ongelmana se, mitä mitataan ja miten mitataan.
Kun esimerkiksi mitataan "lapsen osallistumista pedagogiseen varhaiskasvatukseen", mitä silloin mitataan; lapsen pitkäkestoisen, omaehtoisen leikin määrää, osallistumista ammattilaisen vetämään "opetustuokioon" vai mitä?

Käsite "pedagoginen varhaiskasvatus" on tämän uuden lain lanseeraama käsite, jonka sisältö ei kasvatusalan konkariammattilaiselle oikein avaudu. Mitä on ei-pedagoginen varhaiskasvatus?

Onko meillä vielä olemassa päivähoitoa? Jos on, kuka sitä järjestää ja kuka/mikä sen kehittämisestä kunnissa vastaa?

Mainitset hyvässä kirjoituksessasi, että "Varhaiskasvatukseen osallistumisastetta on lisättävä." Meillä on menossa tällä hetkellä varhaiskasvatuksen, päiväkotien likaamiskampanja. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset kirjoittavat ympäri maata paikallislehtiin, miten kauheaa päiväkodeissa on. Siellä ollaan kädettömiä meluisien ja riitelevien lasten kanssa. On aivan selvää, että tällä julkisuuspolitiikalla ei osallistumisaste tule kasvamaan. Ei kai kukaan tervesydäminen vanhempi halua lastaan tuollaiseen arkeen.

Olen kanssasi aivan samaa mieltä, että meillä tarvitaan kiireesti johtamisosaamisen lisäämistä näissä paveluissa.

Reijo Luoma

Kamalaa.
Muistan kun kansakoulussa maantiedon tunnilla opettajan johdolla kauhistelimme Mantere Sarvan oppikirjassa ollutta ryhmäkuvaa kolhoosin pikkulapsista 'varhaiskasvatuksessa' isien ja äitien ollessa pellolla.
Puoli vuosisataa myöhemmin suomalaisen oikeiston edustaja ajaa monoliittista kolhoosikasvatusta kaikille vailla mitään 'tutkittua tietoa' -perustelua. Opetusministerin ihannoima turkulaistutkimuskin oli sekin täynnä metodisia defektejä oleva mu-tu...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut