Kirjailija on palkkansa ansainnut
Valtaosa meistä suomalaisista on kirjastojen ja kirjojen ystäviä. Suomessa käytetään
kirjastoja eniten kaikista Pohjoismaista. Yleisten kirjastojen vuosittainen
lainausmäärä oli vuonna 2012 noin 95 000 000. On ikävä tosiasia, että työ ei
rahallisesti kiitä kirjan tekijää kohtuudella. Yhdestä lainatapahtumasta tekijä
saa korvausta vain muutaman sentin. Esimerkiksi Tanskassa
lainauskorvausmäärärahat ovat yli seitsemän kertaa enemmän kuin Suomessa.
Suomessa teosten lainamääriin perustuvat korvaukset ovat olleet käytössä vasta
vuodesta 2007. Muissa Pohjoismaissa vastaavia korvauksia on maksettu jo usean
vuosikymmenen ajan. Vuokraus- ja lainausdirektiivi implementoitiin aikanaan
1990-luvun puolivälissä Suomeen epäonnistuneesti. Silloin tekijöille säädettiin
oikeus lainauskorvaukseen, mutta kaikki merkittävää lainaustoimintaa
harjoittavat kirjastot vapautettiin korvauksen maksamisesta.
Vuonna 2004 Suomi sai Euroopan yhteisön komissiolta virallisen huomautuksen
vuokraus- ja lainausdirektiivin virheellisestä implementoinnista. Suomessa
tehtiin syksyllä 2006 pikaisella lainvalmistelulla muutos tekijänoikeuslakiin,
jonka seurauksena yleiset kirjastot poistettiin poikkeuksen piiristä. Tässä
yhteydessä eduskunta kiinnitti huomiota siihen, että lainauskorvausmääräraha
oli huomattavan pieni suhteessa yleisten kirjastojen vuosittaisiin
lainamääriin.
Kirjallisuuden
lainaamisesta yli viidesosa tapahtuu tutkimusta ja opetustoimintaa palvelevista
kirjastoista, jotka Suomessa ovat edelleen korvauksen ulkopuolella. Muissa
Pohjoismaissa opetus- ja tutkimuskirjastot ovat pääsääntöisesti mukana
lainaluvuissa ja korvauksen piirissä. Eduskunta on useasti edellyttänyt, että
tutkimus- ja opetustoimintaa palvelevat kirjastot liitetään tekijänoikeuslain
lainauskorvausjärjestelmään. Tämä on välttämätöntä opetus- ja
tutkimuskirjallisuuden tekijöiden omaisuuden suojan ja yhdenvertaisen kohtelun
kannalta.
Lainauskorvausjärjestelmän alkuvuosina lainauskorvauksiin oli käytettävissä 3
milj. euroa, mutta sen jälkeen siihen on tehty pieniä korotuksia usein
eduskunnan valtiovarainvaliokunnan vaateesta ja aloitteesta. Vuonna 2013
määräraha oli 3,8 milj. euroa. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja
tiedejaostossa lisäsimme vuoden 2014 budjettiin lainauskorvausten korottamiseen
100 000 euroa. Määrärahalisäyksen lisäksi toistimme linjauksemme, että
lainauskorvausten tasoa on pyrittävä edelleen nostamaan ja että tiukasta
taloustilanteesta huolimatta on löydettävä keinot lainauskorvauksen
laajentamiseen tutkimus- ja opetuskirjastoista tapahtuvaan lainaamiseen.
Tämä on vahva viesti opetus- ja kulttuuriministeriölle ja koko
hallitukselle. Suomalainen kirjallisuus on asia, josta meillä suomalaisilla on
päävastuu, jota emme voi ulkoistaa.
Vaateellemme
antaa vahvan tuen Euroopan unionin tuomioistuin, joka on ottanut kesäkuussa
2011 antamassaan tuomiossa kantaa vuokraus- ja lainausdirektiiviin sekä
kohtuullisen korvauksen määräytymiseen. Tuomiossa korostetaan, että jos
tekijältä poistetaan mahdollisuus kieltää teostensa lainaaminen, niin se
edellyttää sen turvaamista, että tekijät saavat lainaamisesta korvauksen.
Laadukas suomalainen kirjallisuus tarjoaa kirjastolaitokselle sisällön samalla
mahdollistaen sen olemassaolon. Tekijän palkka koostuu erilaisista tekijänpalkkiokorvauksista,
joita hän saa teostensa käyttämisestä. Siksi on erittäin tärkeää, että nämä
korvaukset ovat kohtuullisia. Syksyllä 2012 yli 5 300 tekijää ja kirjallisuuden
ystävää allekirjoitti lainauskorvausmäärärahojen korottamista koskevan vetoomuksen,
joka luovutettiin ministeri Arhinmäelle.
Turvaamalla tekijöille kohtuullisen korvauksen näiden sisältöjen lainaamisesta,
voidaan samalla turvata tekijöiden mahdollisuus keskittyä luovaan työhön. Hallitusohjelmassa
painotetaan, että tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin
tekijänoikeuksien käytöstä suoritettavasta kohtuullisesta korvauksesta. Oikeus
kohtuulliseen korvaukseen tulee turvata myös silloin, kun teoksia käytetään
kirjastoissa. On oikeudenmukaista ja viisasta suomalaisen sivistyksen ja
kirjallisuuden kannalta, että kirjailijoiden työ kannattaa.
Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen
www.sarisarkomaa.fi
«Suomalainen kirjallisuus on asia, josta meillä suomalaisilla on päävastuu, jota emme voi ulkoistaa.»
«Laadukas suomalainen kirjallisuus tarjoaa kirjastolaitokselle sisällön samalla mahdollistaen sen olemassaolon.»
Kirjastoissa on myös ulkomaisia kirjoja, veikkaisin että peräti suurin osa. Arvelisin, ettei mistään ulkomailta tule Suomeen kovinkaan montaa euroa kirjastokorvauksia. Haluammeko siten, että Suomen veronmaksajat elättävät etupäässä suosittuja brittiläisiä ja amerikkalaisia kirjailijoita? Jokainen prosentti lisää korvausta tekee puolisen miljoonaa tappiota vaihtotaseeseen, ihan vapaaehtoisesti.
Ei siinä mitään jos tällaista halutaan, työnsä ne ulkomaisetkin kirjailijat ovat tehneet, kunhan kysyn.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjastokorvauksen koon pitäminen yleisen kustannuksen tasossa on kohtuullista, mutta ei suurin ongelma kirjallisen kulttuurin säilyttämisen ja edistämisen perspektiivistä.
Minusta suurin on se, että kirjojen kustantaminen tapahtuu korkostuneen markkinavetoisesti. Suomi on pieni kielialue ja kustantajien on pakko keskittyä toteuttamaan vaan ne teokset, joilla he arvioivat olevan taloudellisia mahdollisuuksia menestyä markkinoilla. Näitä on vain muutama prosentti vuosittain toteutetuista teoksista. Kriteerit ovat siis ensi sijassa taloudellisia. Laadukaskin teos jää ilman kustantajaa, jos ammattilaiset aivan oikein toteavat, että kirjan kohderyhmä, kiinnostuneet, on liian pieni.
Seuraava kynnys ovat kirjakaupat. Kirjakupat ovat pieniä. Niiden hyllyihin pääsee vain pieni osa kustantajien valitsemista kirjoista ja esilläoloaika on todella lyhyt. Kirjakaupoilla ei ole muuta mahdollisuutta. Nettikirjakaupat hoitavat tilanteen paremmin, mutta tyypillinen ostaja halauisi tehdä valintansa selailemalla kirjaa. Amazonissa tämä on usein mahdollista, mutta ei useimmissa (onko missään) suomalaisissa nettikaupoissa.
Kirjailijat tarvitsisivat siis markkinointiapua. Myös lukijat hyötyisivät tästä. Tarvittaisiin (netti-) palvelu, jossa kaikki, todella kaikki kustannetut, myös omakustanteet, kirjat olisivat esillä ja lukijoiden palaute nähtävissä. Myös mainitsemani selailumahdollisuus olisi hieno asia. Palvelu voisi olla osa kirjastojärjestelmää. Tällä palvelulla edistettäisiin aidosti suomalaista kirjallisuutta enemmän kuin muutaman prosentin kirjastokorvausten korotuksella.
Ilmoita asiaton viesti
Jeah. Olen katsellut asiaa hyvin monesta suunnasta. Yksi asia josta olen varma, on se, että SUOMEN KIELELLÄ JULKAISTU KIRJA ei ole mikään itsestäänselvyys. Sen olemassaolon eteen pitää tehdä töitä joka ikinen päivä. Kirjoitan asiasta omasta puolestani enemmän paremmalla ajalla; kiitos blogin avauksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Sellainen palvelu on jo, nimeltään google books.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan totta! Olen luonnollisesti törmännyt Google Books -palveluun monta kertaa ja ainakin yhden kerran tämän seurauksena ostanut Amazoninsta tietokirjan.
Mutta en ole näiden kokemuksien pohjalta koskaan tullut ajatelleksi, että palvelu voisi esim. yhdistää suomalaiset lukijat ja suomalaiset kaunokirjallisuutta tuottavat kirjailijat.
Olisiko se mahdollista? Oppisivatko suomalaiset kirjallisuuden ostajat käyttämään GB-palvelua? Tällä hetkellä en usko, että tällainen käyttö on laajaa. Englanninkielisen tietokirjallisuuden etsiminen on asia erikseen.
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai tämä liittyy siihen, että liian monet eivät pidä kirjailijan työtä työnä lainkaan.
Nämä monet eivät tietenkään tiedä kirjailijan työstä mitään. Helpointa asiaan tutustumiseksi olisi yrittää itse kirjoittaa jotain sellaista, jota joku muu jaksaisi lukea. Mutta luulenpa että kärkevimmillä kirjailijan työn vähättelijöillä ei ole sellaiseen kanttia.
Ilmoita asiaton viesti
Taiteilijat elävät pyhällä hengellä, se on selvä.
”Kaunokirjallisesta työstä saadut tulot + muut kirjailijan työhön
liittyvät tulot, veronalaisten vuositulojen mediaani on 3 041 euroa”
http://www.myyttilukukansasta.fi/lukuja-toimeentul…
Ilmoita asiaton viesti
Joo. On ihan selvä, että tämä pieni kielialue ei kovin montaa päätoimista kirjailijaa elätä. Mutta sivutoimisten osuutta voisi kyllä lisätä, jos tarjonta ja kysyntä saataisiin paremmin kohtaamaan. On varmasti paljon kirjoja, joista olisin itsekin kiinnostunut, mutta en ole koskaan kuullut. Kiinnostukseni poikkeaa varmaan melkoisesti valtavirrasta. Google Books voisi olla yksi ratkaisu.
No sanotaan se nyt. Julkaisin juuri oman esikoisromaanini. Löytyy jo tavallisella google-haulla. En mainosta, vain selitän kiinnostukseni taustaa.
Ilmoita asiaton viesti