Sari Sarkomaa Järki ja tunteet

Kirjailija on palkkansa ansainnut

Valtaosa meistä suomalaisista on kirjastojen ja kirjojen ystäviä. Suomessa käytetään kirjastoja eniten kaikista Pohjoismaista. Yleisten kirjastojen vuosittainen lainausmäärä oli vuonna 2012 noin 95 000 000. On ikävä tosiasia, että työ ei rahallisesti kiitä kirjan tekijää kohtuudella. Yhdestä lainatapahtumasta tekijä saa korvausta vain muutaman sentin. Esimerkiksi Tanskassa lainauskorvausmäärärahat ovat yli seitsemän kertaa enemmän kuin Suomessa.

Suomessa teosten lainamääriin perustuvat korvaukset ovat olleet käytössä vasta vuodesta 2007. Muissa Pohjoismaissa vastaavia korvauksia on maksettu jo usean vuosikymmenen ajan. Vuokraus- ja lainausdirektiivi implementoitiin aikanaan 1990-luvun puolivälissä Suomeen epäonnistuneesti. Silloin tekijöille säädettiin oikeus lainauskorvaukseen, mutta kaikki merkittävää lainaustoimintaa harjoittavat kirjastot vapautettiin korvauksen maksamisesta.

Vuonna 2004 Suomi sai Euroopan yhteisön komissiolta virallisen huomautuksen vuokraus- ja lainausdirektiivin virheellisestä implementoinnista. Suomessa tehtiin syksyllä 2006 pikaisella lainvalmistelulla muutos tekijänoikeuslakiin, jonka seurauksena yleiset kirjastot poistettiin poikkeuksen piiristä. Tässä yhteydessä eduskunta kiinnitti huomiota siihen, että lainauskorvausmääräraha oli huomattavan pieni suhteessa yleisten kirjastojen vuosittaisiin lainamääriin.

Kirjallisuuden lainaamisesta yli viidesosa tapahtuu tutkimusta ja opetustoimintaa palvelevista kirjastoista, jotka Suomessa ovat edelleen korvauksen ulkopuolella. Muissa Pohjoismaissa opetus- ja tutkimuskirjastot ovat pääsääntöisesti mukana lainaluvuissa ja korvauksen piirissä. Eduskunta on useasti edellyttänyt, että tutkimus- ja opetustoimintaa palvelevat kirjastot liitetään tekijänoikeuslain lainauskorvausjärjestelmään. Tämä on välttämätöntä opetus- ja tutkimuskirjallisuuden tekijöiden omaisuuden suojan ja yhdenvertaisen kohtelun kannalta. 

Lainauskorvausjärjestelmän alkuvuosina lainauskorvauksiin oli käytettävissä 3 milj. euroa, mutta sen jälkeen siihen on tehty pieniä korotuksia usein eduskunnan valtiovarainvaliokunnan vaateesta ja aloitteesta. Vuonna 2013 määräraha oli 3,8 milj. euroa. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostossa lisäsimme vuoden 2014 budjettiin lainauskorvausten korottamiseen 100 000 euroa. Määrärahalisäyksen lisäksi toistimme linjauksemme, että lainauskorvausten tasoa on pyrittävä edelleen nostamaan ja että tiukasta taloustilanteesta huolimatta on löydettävä keinot lainauskorvauksen laajentamiseen tutkimus- ja opetuskirjastoista tapahtuvaan lainaamiseen.

Tämä on vahva viesti opetus- ja kulttuuriministeriölle ja koko hallitukselle. Suomalainen kirjallisuus on asia, josta meillä suomalaisilla on päävastuu, jota emme voi ulkoistaa.

Vaateellemme antaa vahvan tuen Euroopan unionin tuomioistuin, joka on ottanut kesäkuussa 2011 antamassaan tuomiossa kantaa vuokraus- ja lainausdirektiiviin sekä kohtuullisen korvauksen määräytymiseen. Tuomiossa korostetaan, että jos tekijältä poistetaan mahdollisuus kieltää teostensa lainaaminen, niin se edellyttää sen turvaamista, että tekijät saavat lainaamisesta korvauksen.

Laadukas suomalainen kirjallisuus tarjoaa kirjastolaitokselle sisällön samalla mahdollistaen sen olemassaolon. Tekijän palkka koostuu erilaisista tekijänpalkkiokorvauksista, joita hän saa teostensa käyttämisestä. Siksi on erittäin tärkeää, että nämä korvaukset ovat kohtuullisia. Syksyllä 2012 yli 5 300 tekijää ja kirjallisuuden ystävää allekirjoitti lainauskorvausmäärärahojen korottamista koskevan vetoomuksen, joka luovutettiin ministeri Arhinmäelle.

Turvaamalla tekijöille kohtuullisen korvauksen näiden sisältöjen lainaamisesta, voidaan samalla turvata tekijöiden mahdollisuus keskittyä luovaan työhön. Hallitusohjelmassa painotetaan, että tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien käytöstä suoritettavasta kohtuullisesta korvauksesta. Oikeus kohtuulliseen korvaukseen tulee turvata myös silloin, kun teoksia käytetään kirjastoissa. On oikeudenmukaista ja viisasta suomalaisen sivistyksen ja kirjallisuuden kannalta, että kirjailijoiden työ kannattaa.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen
www.sarisarkomaa.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Suomalainen kirjallisuus on asia, josta meillä suomalaisilla on päävastuu, jota emme voi ulkoistaa.»
    «Laadukas suomalainen kirjallisuus tarjoaa kirjastolaitokselle sisällön samalla mahdollistaen sen olemassaolon.»

Kirjastoissa on myös ulkomaisia kirjoja, veikkaisin että peräti suurin osa. Arvelisin, ettei mistään ulkomailta tule Suomeen kovinkaan montaa euroa kirjastokorvauksia. Haluammeko siten, että Suomen veronmaksajat elättävät etupäässä suosittuja brittiläisiä ja amerikkalaisia kirjailijoita? Jokainen prosentti lisää korvausta tekee puolisen miljoonaa tappiota vaihtotaseeseen, ihan vapaaehtoisesti.

Ei siinä mitään jos tällaista halutaan, työnsä ne ulkomaisetkin kirjailijat ovat tehneet, kunhan kysyn.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

Kirjastokorvauksen koon pitäminen yleisen kustannuksen tasossa on kohtuullista, mutta ei suurin ongelma kirjallisen kulttuurin säilyttämisen ja edistämisen perspektiivistä.

Minusta suurin on se, että kirjojen kustantaminen tapahtuu korkostuneen markkinavetoisesti. Suomi on pieni kielialue ja kustantajien on pakko keskittyä toteuttamaan vaan ne teokset, joilla he arvioivat olevan taloudellisia mahdollisuuksia menestyä markkinoilla. Näitä on vain muutama prosentti vuosittain toteutetuista teoksista. Kriteerit ovat siis ensi sijassa taloudellisia. Laadukaskin teos jää ilman kustantajaa, jos ammattilaiset aivan oikein toteavat, että kirjan kohderyhmä, kiinnostuneet, on liian pieni.

Seuraava kynnys ovat kirjakaupat. Kirjakupat ovat pieniä. Niiden hyllyihin pääsee vain pieni osa kustantajien valitsemista kirjoista ja esilläoloaika on todella lyhyt. Kirjakaupoilla ei ole muuta mahdollisuutta. Nettikirjakaupat hoitavat tilanteen paremmin, mutta tyypillinen ostaja halauisi tehdä valintansa selailemalla kirjaa. Amazonissa tämä on usein mahdollista, mutta ei useimmissa (onko missään) suomalaisissa nettikaupoissa.

Kirjailijat tarvitsisivat siis markkinointiapua. Myös lukijat hyötyisivät tästä. Tarvittaisiin (netti-) palvelu, jossa kaikki, todella kaikki kustannetut, myös omakustanteet, kirjat olisivat esillä ja lukijoiden palaute nähtävissä. Myös mainitsemani selailumahdollisuus olisi hieno asia. Palvelu voisi olla osa kirjastojärjestelmää. Tällä palvelulla edistettäisiin aidosti suomalaista kirjallisuutta enemmän kuin muutaman prosentin kirjastokorvausten korotuksella.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Jeah. Olen katsellut asiaa hyvin monesta suunnasta. Yksi asia josta olen varma, on se, että SUOMEN KIELELLÄ JULKAISTU KIRJA ei ole mikään itsestäänselvyys. Sen olemassaolon eteen pitää tehdä töitä joka ikinen päivä. Kirjoitan asiasta omasta puolestani enemmän paremmalla ajalla; kiitos blogin avauksesta.

Käyttäjän MariHeimala kuva
Mari Heimala

Sellainen palvelu on jo, nimeltään google books.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

Ihan totta! Olen luonnollisesti törmännyt Google Books -palveluun monta kertaa ja ainakin yhden kerran tämän seurauksena ostanut Amazoninsta tietokirjan.
Mutta en ole näiden kokemuksien pohjalta koskaan tullut ajatelleksi, että palvelu voisi esim. yhdistää suomalaiset lukijat ja suomalaiset kaunokirjallisuutta tuottavat kirjailijat.
Olisiko se mahdollista? Oppisivatko suomalaiset kirjallisuuden ostajat käyttämään GB-palvelua? Tällä hetkellä en usko, että tällainen käyttö on laajaa. Englanninkielisen tietokirjallisuuden etsiminen on asia erikseen.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Tottakai tämä liittyy siihen, että liian monet eivät pidä kirjailijan työtä työnä lainkaan.

Nämä monet eivät tietenkään tiedä kirjailijan työstä mitään. Helpointa asiaan tutustumiseksi olisi yrittää itse kirjoittaa jotain sellaista, jota joku muu jaksaisi lukea. Mutta luulenpa että kärkevimmillä kirjailijan työn vähättelijöillä ei ole sellaiseen kanttia.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Taiteilijat elävät pyhällä hengellä, se on selvä.

"Kaunokirjallisesta työstä saadut tulot + muut kirjailijan työhön
liittyvät tulot, veronalaisten vuositulojen mediaani on 3 041 euroa"

http://www.myyttilukukansasta.fi/lukuja-toimeentul...

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

Joo. On ihan selvä, että tämä pieni kielialue ei kovin montaa päätoimista kirjailijaa elätä. Mutta sivutoimisten osuutta voisi kyllä lisätä, jos tarjonta ja kysyntä saataisiin paremmin kohtaamaan. On varmasti paljon kirjoja, joista olisin itsekin kiinnostunut, mutta en ole koskaan kuullut. Kiinnostukseni poikkeaa varmaan melkoisesti valtavirrasta. Google Books voisi olla yksi ratkaisu.

No sanotaan se nyt. Julkaisin juuri oman esikoisromaanini. Löytyy jo tavallisella google-haulla. En mainosta, vain selitän kiinnostukseni taustaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut